Uusi syy loppuun palamiseen.

Kirjoitin tällä viikolla twitteriin tosi tarinan työssä jaksamisesta/burnoutista. Se sai siellä hieman
huomiota, joten ajattelin kirjoittaa tästä tärkeästä asiasta pidemmästi. Ihan siksikin, että tämä sama työssä jaksamis ongelma koskee tavattoman monia Suomalaisia. Ehkä jopa sinua? Perinteisesti väsymistä on pidetty työnantajan vikana. Henkilölle on annettu aivan liikaa tehtäviä. Minäkin olen aika usein kallistunut tähän kun olen ollut selvittämässä asioita. Nyt olen kuullut pari juttua, jotka saivat minut miettimään asiaa uudesta kulmasta. En sano, että on olemassa vain yhtä oikeaa vastausta. Vastauksia ja tilanteita on edelleen useita erilaisia ja ne kaikki voivat olla yhtä oikeita tai vääriä.

Kerron kaksi tosi tarinaa ensin ja jatketaan sitten. Tässä ensimmäinen, olkaa hyvä:

Eräs kaverini oli esimiesasemassa. Hänelle kävi kuten monille muillekkin. Firmassa irtisanottiin porukkaa. Hän on todella pätevä, joten hänellä ei ollut mitään riskiä saada kenkää. Kuten arvaatte, potkujen sijaan hän sai irtisanottujen duuneja omiensa päälle. Hänestä alkoi tuntua, että työtä on ihan liikaa. Illat ja yöt menivät kotona läppäri sylissä töitä tehdessä. Aamulla hän oli klo 7 toimistolla hommissa. Hän kertoi, että teki usein viimeisimpiä töitä jopa klo 01-02 saakka. Varoittelin häntä, mutta hommat oli hoidettava.
Kieltämättä hän alkoi näyttämään ulospäin todella huolestuttavan huonokuntoiselta. Hän kertoikin olevansa ihan burnoutin porteilla. Onneksi hän sai sanottua pomolleen tästä ja hänen tehtäviä vähennettiin. Hän myös vaihtoi työpaikkaa jonkin ajan kuluttua. Tässä vaihdon aikaan hän aloitti uudestaan vanhan harrastuksen. Hän alkoi käydä aamulla juoksemassa. Koska vuosia oli edellisestä kerrasta vierähtänyt, menivät eka lenkit lähinnä kävellessä. Juoksua tuli korkeintaan 2 valotolpan väliä.  Juokseminen tuntui todella vaikealta. Kiloja oli kertynyt ja kunto oli päässyt ihan rapa tasolle.

Laitappa itse kello soimaan 05 ja lähde joka aamu lenkille. Monilla jää haaveeksi. Hänellä ei. Mutta hänellä oli ihan sama haaste kuin kaikilla muillakin: Aloittaminen. Hän suunnitteli aloittavansa huomenna varmaan lähemmäs pari vuotta. Sitä huomista ei tuntunut millään vaan tulevan.

Nyt hän on juossut vähän yli 3 vuotta. Mitä on tapahtunut? Kilot ovat lähteneet. Painoa on kuin pari- kymppisellä urheilijalla. Ikää kohta 50. Hän vetelee 10-20 km lenkkejä. Pari maratoonia takana. Miehessä on virtaa enemmän kuin monessa 20 vuotiaassa yhdessä.
Hän on edelleen pomona. Hän on kertonut, että hänellä on nykyään enemmän töitä kuin mitä silloin kun hän meinasi luhistua niiden alle. Enään tämä suurempikaan työmäärä ei tunnu missään. Ressistä ei ole tietoakaan.  Hän nauttii suunnattomasti vaativista haasteista. Koska tehokkuus on aivan eri tasolla niin hän ehtii tehdä kaikki työt työajalla. Kotona aika jää perheelle. Eli hän on tämän myötä myös onnellisempi. Kuten koko perheensä. Hän vannoo, ettei ikinä lopeta juoksemista.
Kuten tiedämme: Jälkiviisaus on kaikista parasta. Hän on nyt kokenut, että se "melkein romahdus" johtui vain ja ainoastaan huonosta kunnosta.
Ei mistään muusta. Mutta hän syytti siitä ihan väärää asiaa: Eli sitä työmäärää.

Olen ollut valmentajana kohta 14 vuotta. Alusta saakka olen jankuttanut lähes jokaisessa paikassa, että elämänne muuttuu kun alatte käymään aamulla lenkillä. Tähän ei tarvita kuin kävelyä 30-45min. Ei ole paljoa vaadittu. Eräässä paikassa taas jankutin tätä samaa. Ties kuinka monetta kertaa.
Heidän eräs pomo pyysi, että saako kertoa oman kokemuksen asiasta? Tietysti lupasin. Hän oli alkanut jokin aika sitten käymään salilla aamuisin.
Mitä hänelle oli tapahtunut?  Ennen hänelläkin meni illat töitä tehdessä. Aina jäi hommia kotiin.  Muutos hänen kohdalla on ollut myös dramaattinen. Hän kertoi, että hän on tehnyt kaikki tietokoneella tehtävät päivän työt jo klo 12 mennessä. Kun ennen ne oli  tehty klo 24 mennessä. Olin jo itsekkin ihmeissäni.
Hän kertoi, että hänen pää toimii niin paljon tehokkaammin ja yleinen tehokkuus on moninkertainen aiempaan verrattuna. Taas jälkiviisaus: Hän kertoi, että oli vaan aikaisemmin niin huonossa kunnossa, että se söi kapasiteettia. Itse sitä ei vaan tajunnut. Eikä muuten näkynyt ulospäin. Hän oli kuin 80% Suomalaisista miehistä. Mahaa oli alkanut kertyä, mutta ei vielä kovin pahasti. Vasta kun oli itse kokenut huonon kunnon ja huippu kunnon niin hän huomasi eron ja oikean syyn miksi työt jäi iltaan ja yöhön. Hänkin syytti aikaisemmin suurta työmäärää.

Ja koska kaikki valmennukseni perustuu omaan kokemukseen niin kerron, että minulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Olen ollut rapa kunnossa ja huippu kunnossa. Suoritus tason ero on valtava.
Huonokuntoisena keksii itselle itseä huijaavia selityksiä. Ja luonnollisesti uskoo niitä.

Henkinen ja fyysinen kunto kulkee ihan käsikädessä!
Itse tätä eroa on lähes mahdoton huomata silloin kun on huonossa kunnossa.
Koska ihminen jotenkin tottuu ja turtuu. Ja onhan se vaikea myöntää itselle, että pää ei toimi
niin hyvin kuin voisi. Saatikka myöntää pomolle, että luhistuu kun on huonossa kunnossa! Eihän sitä kukaan voi myöntää ääneen kenellekkään. Ei edes itselle!

Onneksi olen saanut monet ihmiset tekemään aamulenkit. Ne joilla se on tullut tavaksi, ovat saaneet
siitä huomattavia etuja: Myyntityössä myynti eli palkka on jopa tuplaantunut (näitä on paljon).
Työpäivänä virta ei lopu kesken. Työn jälkeen ei tarvi päikkäreitä vaan voi tehdä jotain hyödyllistä tai muuten mukavaa. Kärttyisyys on loppunut. Positiivisuus parantunut huomattavasti. Nämä ihmiset hymyilee ja nauraa paljon enemmän kuin ennen. Nukkuu yöt kunnolla. Sairastelu vähentynyt. Monilla on viinan kulutuskin vähentynyt ja joillakin jopa loppunut...jne. Ajatelkaa mitä etuja siitä saa kun uhraa unestaan 30-45 min ja pakottaa itsensä kävelylle. Ei tarvitse maksaa pt:tä, eikä syödä masennus lääkkeitä. Jos mun kaveri voi käydä juoksemassa 10 km klo 05 aamulla ja toinen voi mennä klo 06 salille niin pystyt sinäkin käymään aamulla pikku kävelylenkillä. Itsellä meni muistaakseni noin 2-3 viikkoa kun aamulenkin vaikutukset alkoivat tuntumaan. Ja jos olet niin rohkea, että uskallat aloittaa tämän niin tee itsellesi pari päätöstä, ettei käy kuten uudenvuoden lupaukselle joka on voimassa vain seuraavaan aamuun.

1. Liikunta on sinulle tapa tästä päivästä lähtien. Ei mikään hetkellinen joka loppuu ensi viikolla.
2. Päätä, että ei ole sellaista syytä ettet mene lenkille. Minäkin olen ostanut sellaiset ulkoiluvaatteet
    etten voi vedota säähän. Vaikka vettä tulisi kuinka niin en kastu. Tämä oli pakko investointi, koska
    muuten olisin kusettanut itseäni etten voi mennä kun on sade. Ja siitä se olisi taas lähtenyt, se
    tekosyiden keksiminen.
3. Ainoastaan sairaana ei saa mennä. Se on ainoa syy mikä hyväksytään olla menemättä.
4. Jos kuitenkin repsahdat niin älä silti luovuta. Aloitat tänään vaan uudestaan. Menet sitten kun tulet
    töistä.

Nämä päätökset/lupaukset itselle ovat pakollisia. Koska muuten lykkäät aloitusta huomiseen.
Ja huomenna ei sitten ehdi kun tv:stä tuleekin sitä ja tätä. Muista, että ihminen valehtelee itselle keksimällä ihmeellisiä selityksiä miksi ei pidä mennä lenkille tai salille... Kun tiedät nämä valheet niin tiedät myös, ettei tuollaisia ajatuksia pidä kuunnella eikä uskoa. Ne loppuu vuosien kuluessa kun lopettaa niihin uskomisen.

Mutta takaisin asiaan. Useimmiten burnoutista syytetään pomoa joka antaa liikaa töitä. Olen ollut konsultin osassa monissa firmoissa tutkimassa, että miksi porukka väsyy niin minäkin olen suositellut töiden jakamista ja siirtoa eri ihmisille. Suosittelenko sitä enään? Varmasti harvemmin.

Mutta miten sanotaan ihmiselle että olet siksi piipussa, että olet niin huonossa kunnossa?
Ihan varmasti monilla on liikaa töitä ja ovat siksi palamassa loppuun. Vai onko? Onko syy sittenkin se, että me Suomalaiset alamme olla vaan niin älyttömän huonossa kunnossa? Näinhän tutkimuksetkin sanoo. Suomalaiset ja Jenkit ovat haalineet aivan liikaa ylipainoa huonon kunnon kaveriksi.
Oli tämä asia yleisellä tasolla miten päin tahansa niin voititko edes sinä luvata itsellesi, että alat kuntoilemaan?

Se olisi sinun parhaaksi, ei minun.

p.s. Jos sinusta tuntuu, että tämän lukeminen voisi auttaa joitakin niin saa jakaa....

Kunto & jaksamis terveisin

Matti Hämeenaho
Valmentaja, konsultti, työpaikkojen ongelmien ratkaisija.
Puh: 045 - 6366 022
matti(ätt)hameenaho.fi
www.hameenaho.fi

Seuraa

Twitterissä: @MattiHameenaho
LinkedIn: Matti Hämeenaho
Facebook: Valmentaja Matti Hämeenaho