torstai 10. tammikuuta 2019

Miksi vanhustenhoitajat palaa loppuun?


Heräsin klo 04.30. Tämä asia oli krisatallin kirkkaana valmiina mielessäni, joten on kirjoitettava asiat tähän. Asia on niin tärkeä, etten halua ottaa riskiä että se on aamulla unohtunut.

Miksi vanhustenhoitajat palaa loppuun?

Tähän on kaksi syytä.

1. MORAALI.

Kuten olemme lukeneet, alan työt tehdään niin pienellä porukalla ettei itse hoitotyössä ole enään
lainkaan aikaa ihmiselle saatikka inhimillisyydelle.
Alalle hakee koulutukseen nuori, jolla on sydämmessä lämmin ajatus. Hän haluaa hoitaa vanhuksia.
Hoitolaitoksessa tai vanhuksen kotona.  Kuinka jaloa! Hän haluaa hoitaa meidän muiden mummoja ja pappoja.
(Huom! Ihan kaikille aloille hakeutuu ihmisiä, joiden ei pitäisi olla siellä. Niin myös tänne. Nyt ei puhuta heistä). Me puhumme nyt niistä ihmisistä, joille tulee hyvä mieli kun saa auttaa muita. Eli ehkä maamme jaloimpia ihmisiä. Suurinosa hoitoalalle tulevista on juuri näitä. Jaloja ihmisiä.
Kun hän sitten pääsee töihin niin totuus paiskautuu kasvoille niin voimakkaasti, ettei ihan joka paikassa näin käy. Hän huomaa, että työstä on usein inhimillisyys kadononnut täysin. Hän huomaa, että ei sillä vanhuksella olekkaan mitään arvoa. Se on vain se pakollinen paha.
Lähihoitajalla on tarkat minuutit mitä hän saa viettää vanhuksen kotona aikaa. Muistan kuulleeni jossain tv ohjelmassa, että aikaa olisi ollut hänellä vain 7 minuuttia. Siinä ajassa hän ehtii laittaa lääkkeet dosettiin, huolehtia sen hetken pillerit ja lähteä. Siinäpä se.
Hän haluaisi tehdä hoitaa työnsä kunnolla. Jutella vanhuksen kanssa. Olla tukena ja kuunnella toisen huolia. Hän haluaisi ehkä juoda tämän kanssa kahvit ja rupatella hetken. Hän haluaisi ehkä auttaa hieman syömisessä. Ehkä auttaa vanhuksen vessaan. Hän näkee, että vanhus kaipaisi jotain tällaista. Mutta ei. Suomessa on inhimillisyyttä vain juhlapuheissa. Sitä on ihan turha etsiä vanhustenhoidosta. Vanhus on vain kylmä numero, jonka luona ollaan vain 7 minuuttia. Muuten aikataulu kusee ja pomo huutaa.

Ajattele tilanne hoitolaitoksessa. Vanhukselle käydään viemässä ruoka sängyn viereen. Sitten se haetaan tunnin päästä pois. Hän ei ole jaksanut ehkä syödä mitään. Olisi tarvinnut apua, muttei sitä saanut. Ja kakka housuissa ei aikuiselle hirveästi ruoka maistu. Söisitkö itse mielellään pissat ja kakat housuissa? Et eikä kukaan ihminen. Mutta tätä meidän vanhuksilta odotetaan. Heidän pitäisi pystyä tähän. Mutta kun hoitajilla ei ollut aikaa vaihtaa niitä vaippoja eikä käydä huuhtelemassa vanhusta suikussa. Tiedät kyllä että pitäisi, muttei ole aikaa.
En varmasti osaa kuvitella saatikka kertoa mitä tämä kaikki oikeasti on. Toivottavasti olette itse saaneet edes jotain vihiä ja osaatte kuvitella.
Mutta sitten tulee käymään vanhusten omaisia. He näkevät vanhuksen joka saa puutteellista hoitoa. Kenelle he valittaa asiasta. Sille hoitajalle jonka näkevät ensimmäisenä. Mitä se hoitaja voi asialle tehdä? Ei kuulkaa yhtään mitään. Hän ei päätä palkkauksista eikä mistään muustakaan. Ihmiset puhuvat hänelle rumasti ja loukkaavasti kun se pahamieli purkautuu. Kuten olemme tv:stä nähneet ja lehdistä lukeneet, niin alalla on kova meininki. Kun hoitaja kertoo epäkohdista eteenpäin niin kiitoksena välittämisestä hän saa kenkää. Tai määräaikaista sopimusta ei uusita. Eli älä valita hoitajalle, vaan päättäjälle.

Tiedätkö mitä. Ainoa keino selvitä tästä kaikesta täysijärkisenä on kovettaa itsensä. Lakata välittämästä niistä vanhuksista. Ajattele omalle kohdalle. Aseta itsesi sen hoitajan asemaan. Toivottavasti ymmärrät. Hänen on pakko kovettaa, jotta selviää.  Tämä on ihan sama kuin itse joutuisit työssäsi valehtelemaan ihmisille joka päivä. Olisi pakko, etkä voisi mitään.
Kun ihminen joutuu kovettamaan itsensä selvitäkseen työpäivästä edes jotenkin, niin ei sitä kenenkään mieli kauaa jaksa. Joillakin kyllä ihmeenkin kauan. Mutta varmasti normaali ihmisellä on se seinä edessä joku päivä. Sitten ollaan henkisesti lopussa. Eikä tästä voi syyttää hoitajan heikkoutta vaan sitä, että hän on ainoa joka välittää näistä vanhuksista.


Mutta sitten on vielä toinenkin tekijä:

2. RAHA

Halusimmepa tai ei niin rahalla vaan on suuri merkitys meidän elämässä. Jos hoitajalla on puoliso paremmin palkatussa työssä niin tämä ei välttämättä ole merkittävä tekijä. Mutta siellä on myös paljon sinkkuja ja yksinhuoltajia. Ja tiedättekö: Jos käyt tekemässä henkisesti raskasta työtä. Saat siitä niin pientä korvausta, että viimenen viikko ennen tiliä syöt kynsiä ja makaroonia niin alkaahan se vituttamaan. Ja paljon.
Tiedät, ettei muutosta ole näkyvissä ikinä. Tiedät, että sama jatkuu vuodesta toiseen, loppu elämäsi. Lisäksi monen pitää hakea asumistukea, että pärjää. Vaikka olet töissä.  Aikuista ihmistä syö rotanlailla jos ei pysty itseään tai lapsiaan työllään elättämään.
Samalla kuulet, että monet saa avustuksilla jopa enemmän käteen tekemättä mitään. Ei se oikeasti pidemmänpäälle naurata yhtään. Se alkaa syömään ihmistä. Kun ei ole paremmasta tietoa. Hyvänkin ihmisen sisin alkaa rapistua tästä kaikesta. Hänen on pakko lähteä pois töistä ja etsiä uusi ammatti. Jos ei ole palanut loppuun.

Nämä asiat ovat erikseen jo sellaisia, että me muut emme edes menisi tuollaisiin töihin. Mutta se valtava auttamisen halu pakottaa tietyt nuoret alalle. Kun tämä kaikki tulee eteen, niin ei ole mikään ihme, että sairastelu alkaa vaivata. Ei ole mikään ihme, että jossain vaiheessa (kunhan ei liian myöhään) on haettava muita töitä. Tai mentävä töihin Norjaan, jossa vanhuksista välitetään ja palkka on sellainen että sillä voi viettää normaalia elämää. Siis normaalia elämää Norjassa, missä kaikki maksaa helvetisti enemmän kuin täällä. Älä sano, että heillä on öljynsä. Kyllä meilläkin olisi tähän varaa jos haluaisimme. Se välittäminen meiltä puuttuu. Vanhuksista on tullut päättäjien silmissä roskia.

Tästä alasta on puhuttu paljon. Jos hoitajan työtä halutaan oikeasti kehittää niin ihan turha laittaa aikaa ja rahaa muihin juttuihin, jos näitä ei laiteta kuntoon.
Nämä pitää olla siellä pohjalla kivijalkana johon rakennetaan sellainen vanhustenhoito, että se kestää päivänvalon ja siinä on inhimillisyyttä.

Olen päässyt seuraamaan näitä asioita aika läheltä. Ja olen päättänyt, että minä en vanhainkotiin mene. Kun joskus tulevaisuudessa en kotona enään pärjää tai alan olla kotihoidon varassa niin otan jonkun pillerin. En halua olla paskat housussa tunteja. En halua olla ilman suihkua viikon tai kaksi. En todellakaan. Sellainen on sinullakin edessä jos tämä ei muutu. Ihan turha jeesustella, että eutansia on epäinhimillistä. Suomalainen vanhustenhoito on epäinhimillistä. Eutansia on pelastus, ettei joudu Suomalaisen vanhustenhoidon piiriin.
Mutta asiaan: Meidän pitää alkaa välittämään vanhuksista oikeasti. Ja toimia sen välittämisen vaatimalla tavalla. Meidän pitää saada päättäjät tajuamaan tämän asian tärkeys, koska ei he näköjään ole tästä kiinnostunut. Esim: Kuinka kiimassa he olivat töissä kun puhuttiin 4. oluen tulosta kauppaan. Heitä kiinnosti, että saako kaupan oluessa olla 0,7% enemmän vai vähemmän alkoholia. Se kiinnosti paljon enemmän kuin vanhusten tila.

Tiedän myös, että on olemassa kuntia, kaupunkeja, hoitolaitoksia joissa hoito on ihan hyvällä mallilla. Mutta he ovat valitettavasti selkeä vähemmistö.

Kiitos jos jaksoit lukea. Jos asia on mielestäsi tärkeä niin jaa tätä linkkiä ja kirjoitusta mahdollisimman paljon.

P.s. Käy katsomassa vanhempiasi, mummoa ja pappaasi vähän useammin.

Olen puhunut.

Matti Hämeenaho
www.hameenaho.fi
matti(ätt)hameenaho.fi
045-6366022
Twitter: @MattiHameenaho
LinkedIn: Matti Hämeenaho
FB: Valmentaja & Ongelmien ratkaisija Matti Hämeenaho






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti